torstai 29. helmikuuta 2024

2024 02 - Helmikuu - Tet-loma mummolassa ja muutokuorma

  •  Kuvat helmikuulta 2024 Googlen albumista
  •  Videot
    • Kooste helmikuun 2024 videoista
    • Ääniblogi - kuulumiset Vietnamista 9. ja 10.2.2024 


 

Joulukuun puolivälissä 2023 lähdin etsimään uusia asuinsijoja ylänköalueelta. Aloitin reissuni pyöräretkellä minulle uuteen provinssiin, alueelle, jossa yölämpötilat ovat selvästi vanhoja asuinsijojamme matalammat, jopa alle kymmenen plus-asteen.  Lähtiessäni pojalla oli valikoivan mutismin kausi, olin hyvin huolissani ja salaa toivoin, että ympäristön vaihdos voisi olla osa ratkaisua. Oman senteeni muutos ja muut korjaavat toimet siihen vielä päälle.  En tiedä, mikä toimi, mutta viikon kuluttua lähdöstäni poika puhui äitinsä ympäri tulemaan ylänköalueelle. Siitä kvuas Joulukuun 2023 kirjoituksessa ja jatkoa tammikuun 2024 tarinassa. 

 Päätettiin muuttaa sinne ylänköalueelle, tai ainakin pistää sinne pystyyn kakkoskoti. Se oli pojalle mieluisampi ajatus: saadaan jotain lisää ilman, että täytyy kokonaan luopua vanhasta.  Se on totta, sillä ainakin minulla on jopa oma huone täällä ja aion jättääkin sen ainakin toistaseksi sellaiseen kuntoon, että sielläkin voi viettää aikaa.

  Vanhaan kotiin jää siis äijäluolani liki entiselleen. Toki sieltä siirtyy paljon tavaraa uuteen kotiin: mm. kaksi uusinta tietokoneetta. Vain vanha HP:n kannettava jää. Ilmastointilaitteista toinen lämpöpumppu siirtyy uuteen paikkaan. Siellä se ei ole ihan välttämätön, mutta hyvä olemassa kuitenkin viilentämään iltapäivän kuumuutta ja vielä alkuyön tuntien ennen kuin puolen yön jälkeen lämpötila on laskenut niin alas, ettei sitä tarvita.

 

Myös vuosi sitten tuunattu sähköavusteinen pyörä jää vanhaan paikkaan. Uudessa on jo parempilaatuinen poljettava, johon on viritelty myös lastenistuin Erikiä varten. 





Leikkipaikkoja löytyy sekä uuden että vanhan kodin läheisyydestä. Vanhan seuduilta on löytynyt nyt tämän vuodne puolella uusi mielenkiintoisia paikkoja, kuten tammikuussa nähty ylösalaisin-talo. 



Mummolan seutuvilla on myös vanhoja kavereita, niitä, joiden kanssa oli vaikeaa viime vuonna. Tänä vuonna sujuu jo paljon paremmin. Erikin sosiaaliset taidot ovat kehittyneet.


Ollaan varauduttu siihen, että käydään välillä  isoäidin ykköskodissa, kuten poika asian ilmaisee (grandmother home number one). Siitä ei ole vielä varmuutta, miten usein se tapahtuu. 

Olen matkoja varten miettinyt ja etsinyt eri vaihtoehtoja. Vaimo ja hänen perheensä tietävät suoran bussilinjan, joka tulee tänne ilman, että täytyy vaihtaa bussia tai edes pysähtyä Saigonissa.


(C) 2024  Google maps.

Tuolla noin 450 km matkalla on keskinopeus yleensä 50-60 km tunnissa. Välillä on kaupunkimaisia katuja liikennevaloineen, noin 50 kilometrin päässä täältä käsin on jopa nelikaistainen moottoritie. Sitten, kun ei mene Saigonin (HCMC) kaupungin halki vaan kiertää sen, voi välttää pahimmat liikenneruuhkat. 

Saigonin jälkeen, tuolta korkeudelta, jossa lukee rannikolla Phan Thiet, alkaa sitten kiipeäminen n. 10 metristä aina 100 metriin saakka.  Sieltä, Dalatin lentokentän tienoilta, jos jatkaa vielä Dalatin kaupunkiin, tulisi n. 30 kilometrin amtkalla vielä 500 metrin nousu. Siellä Dalatissakin tulee silloin tällöin käytyä. Se on aika viehättävä ranskalaistyylinen kaupunki, jonka arkkitehtuurissa näkyy vielä jälkiä siirtomaa-ajalta. Dalat oli Saigonin länsimaalaisten asukkien suosittu lomakaupunki.


Mutta me asutamme kakkoskotia täällä tasaisella, isompien juurten vuorella, alueella, jossa kasvatetaan runsaasti vihanneksi ja välillä myös kukkia. 


Minä en aio siellä harjoittaa mitään isomman luokan maanviljelystä, mutta pientä kotipuutarhaa aion yrittää pitää.  Vanhasta paikasta kaivoin ylös muutamia kasveja, mm. pandanus amaryllifoliusta eli kairapalmua, Brasilian rypälemyrtti, jabuticaba, jabuticabeira (Plinia cauliflora, puu, jonka rungossa kasvavat hedelmät maistuvat mustaherukalle. Ihastuin niinin Australiassa reilut 10 vuotta sitten. 


Ja sitten on tuo intianjasmikki, murraya koenigii, curry tree englanniksi.  Tammikuussa otin siitä runsaasti pistokkaita, jopa niin paljon, että pelkäsin koko kasvin kuolevan siihen. Niin ei käynyt, vaan uutta versoa on pukannut ihan urakalla. Pistokkaista pari on työntänyt uutta versoa. Eivät liene kuitenkaan kunnolla vielä juurtuneet. Joka tapauksessa aion yrittää niiden istuttamista uuteen paikkaan, ehkä isoon ruukkuun, koska meillä ei ole omaa maata vaan asumme vuokralla. 

Äitini täytti 86 vuotta kuun puolivälissä. Tässä kuva hänestä teini-ikäisenä. Hän on oikealla ja hänen paras ystävänsä Kaisu Jokela vasemmalla. Kuva on otettu 1950-luvun alussa ehkä hieman ennen hänen äitinsä Lahja Maria o.s. Mäntylän kuolemaa.    
Erikiä pitää muistuttaa hampaidenpesun tärkeydestä. Hänen äitinsä ja isoäitinsä eivät sitä tee, joten se jää minun tehtäväkseni. 

Kolme kissaamme jäävät tänne vanhaan paikkaan samoin kuin Mimi-koira. Minä huolehdin siitä, että niille hankitaan myös kaupallsita kissanruokaa. Olen sopinut paikallisen eläinkauppiaan kanssa siitä, että minä tilaan ja maksan ruuat ja vaimon vanhemmat käyvät ne hakemassa kaupasta. 





Uuden talon keittiö kaipaa kunnostusta. Ostin sinne jo uuden jääkaapin alkukuun reissullani. 



Myös talon ulkokuorta voisi kaunistaa, ainakin istuttaa korkeita pensaita ja muita kasveja suojaamaan sitä auringolta. 


Kuun puolivälissä sitten lähdettiin tet-lomalta takaisin kakkoskotiin. Paria päivää ennen meitä lähti lasti puutavaraa ja kasa laatikoita. Ne kuskattiin tällä pienellä kuorma-autolla lastauspaikalle, josta iso rekka kuljetti ne perille osana isompaa lastia.


Kokeilin jälleen uutta bussireittiä, sellaista, jossa ei tarvitse tehdä vaihtoa Ho Chi Minh Cityssä.   Otettiin ensin taksi vaimon siskon luo provinssin pääkaupunkiin Cao Lanh -nimeltään.  Siellä Erik leikki nelisen tuntia serkkujensa kanssa ja sitten illalla yhdeksän jälkeen meidät kyydittiin bussiasemalle, josta tämä perhehyteillä varustettu bussi lähti.  Matkustimme kaikki kolme samassa pedissä sen yhdeksän tuntia kestäneen reissun.

Ei se ihan noin ruhtinaallinen bussi ollut, muitä mainos tuossa vasemmalla antaa ymmärtää, mutta kuitenkin paras kaikista. Myös kallein, mutta suomalaisella hintatasolla mitaten kuitenkin ihan siedettävä: 450 kilometriä noin 60 eurolla kahdelta aikuiselta ja alle 12 cm lapselta.



Vuoden ensimmäisen reissun teimme Tero-serkun kanssa taksilla, kuten jo mainitsin. Tulimme Saigonin kautta, koska kävimme äänestämässä Suomen presidenttiä. Matkassa oli myös yli puolet muuttolaatikoista, joten perille päästyämme aloin purkamaan niitä ja järjestelmään tavaroita. Toki välillä pidin seuraa myös serkulle.  Yllä oleva kuva on uuden täkäläisen ystäväni kahvifarmilta. Hän maistatutti meillä oman tilan kahvin lisäksi kahvipavun kuorista tehtyä teetä sekä marjoista ja hedelmistä tehtyjä juomia. Palan painikkeina nautimme paikallisista hedelmistä.

Tuosta kahvitilasta ja sen asukkaista on tullut mieluisin vierailukohteeni. Kuun viimeisenä sunnuntaina järjestimme sinne englannin kielen keskustelukerhomme ensimmäisen kokouksen. Päätin koota kaikki englantia puhuvat uudet kaverini yhdeksi ryhmäksi.


Paikalla oli myös Erikin ikäinen Ivy-tyttö, jonka kanssa heillä oli aluksi vaikeuksia sopeutua toisiinsa, mutta ny hänenkin kanssaan menee jo paljon paremmin.

Kokoontumisen päätteeksi kävimme musiikkikoulussa katsomassa, minkälaisissa oloissa voisimme saada Erikille soitonopetusta. Eteisessä olevista rummuista hän piti eniten (ks. kuukauden videokooste sivun alussa).   Kosketinsoitinluokka oli kaikukammio, kuten luokkahuoneet yleensäkin täällä.  Minulle näytettiin video, jossa kuului se, miten kaikki luokan lapset soittivat kukin eri kappaletta ja eri tahtiin. Moiseen kakofoniaan en lastani laita vaan palkkaan ennemmin opettajan kotiin tai opiskelemme netistä.

Sama ongelma on kaikissa näkemissäni kouluissa ja kerhoissa: liian kuuma, kaikuvat luokkahuoneet, levoton ympäristö.

Olen entistä motivoituneempi järjestämään lapselleni kotikoulun. Varsinkin nyt tässä ympäristössä, jossa änelle on tarjolla paljona sosiaalisia suhteita ilman, että niitä pitää hankkia koulusta. Yhteiselon opetteluunkin tulee päivittäin useita tilaisuuksia mm. naapurissa asuvien serkkujen kanssa.



Kuun loppua kohden alkaa kastelu ja siementen heittely sinne tänne tuottamaan tulosta. Myös pavut ja muut palkokasvit ovat työntäneet versojaan. 



Vielä on kuitenkin paljon tehtävää: talo kuumenee iltapäivän auringossa, joten se pitäisi ympäröidä viidakolla, mieluiten tietysti syötävällä.


Ihan välttämättä en lämpöpumppua eli jäähdytystä täällä tarvitse, mutta päätin kuitenkin tuoda toisen laitteeni tänne ja asennuttaa sen sänkyni päätyyn, kuten oli tilanne ykköskodissa. Ainakin iltapäivällä ja alkuillasta on kiva viettää aikaa myös koneellisessa viileässä, koska täällä lämpötila kuitenkin kohoaa noin 30 asteeseen. Iltayöstä ilma kuitenkin jo alle 20 asteista, jolloin ei jäähdytystä enää tarvita. Joskus aamuyöstä on jopa niin viileää, että pitää laittaa sukat jalkaan ja pitkät lahkeet ja hihat päälle. Mieli tkee jopa kömpiä takaisin lämpimään peiton alle.

Mörskähän tämä on ainakin suomalaisen asumisstandardin mukaan, mutta kyllä tästä vähän nätimmän ja viihtyisämmän saa, joakaan ei mitään tiptop-lukaalia. Ei sellaiseen ole minulla varaa edes täällä.
Tuo keittiön nurkka kuumenee jo aamupäivästä niin, että sinne pitää laittaa vielä lisääkin lämpöeristettä: hopean väristä kuplamuovia.


Mörskä, jota saa remontoida, on hyvä kuntosali ja harrastus. Se on myös opiksi minulle. Onkin hyvä harjoitella toisten vanhalla, jotta sitten, jos joskus sattuu saamaan oman uuden, toivon mukaan on remonttitaitoja ja kertynyt sen verran, että siitä saa paremman.




Suomi saa uuden presidentin maaliskuussa 2024. Presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella kävin äänestämässä Saigonissa samalla kun matkasin bussilla sieltä ylänköalueelta Mekong-joen suistoon mummolaan ja vanhaan asuinpaikkaan. Toisella kierroksella kävin äänestämässä Tero-serkun kanssa samalla kun otettin yksityisauto mummolasta ylänköalueelle.  Ajettiin noin neljä ja puolisataa kilometriä kahden kuskin voimin. Mukana oli farmari-tyylisen auton takatilassa melkein puolet muuttolaatikoista.  Päivän reissu tuli kustantamaan  alle 200 euroa. 
Minun ehdokkaani oli edellisissä vaaleissa Haavisto, mutta nyt se oli Stubb jo ensimmäisestä kierroksesta lähtien. Ero ehdokkaiden välillä oli hiuksenhieno. Minulla valinta osui Stubbiin siksi, että hän on ulospäinsuuntautuneempi, kielitaitoisempi ja sosiaalisilta taidoiltaan erinomainen. Hän on Suomen kannalta juuri sopiva pr-henkilö. Minua myös kosketti se, että hän myönsi avoimesti  virheensä suhteessa Venäjään ja myös sen, että pääministerin homma ei ollut häntä varten.  Hänen suhteensa Venäjään on ehkä astetta tiukempi kuin Haaviston. Jos Stubbia ei olisi ollut,  eikä ehkä Marinia, olisin äänestänyt Haavistoa.

"Kokemuksen ja sydämen viisautta" oli iskulaseena minusta erittäin hyvä ja kuvaava myöskin. Voisi melkein sanoa, että Haavistosta olisi tullu sydänten presidentti kun taas Stubb olisi enemmän järjen presidentti. Jälkimmäinen sopii minusta paremmin NATO-Suomelle, johon kohdistuu Venäjän uhka ihan samalla tavalla kuin se kohdistuu koko sivistyneeseen maailmaan, länsimaihin.

Aika tavalla nyt valmistaudutaan sotaan, jopa ydinsotaan. Ilmassa leijuu ydinsodan uhka: Venäjä saattaa tappiolle jäädessään aloittaa yhdihyökkäyksen, joka erään arvion mukaan ensimmäisen tunnin aikana tappaisi Euraapasta yli 30 miljoonaa ihmistä ja jättäisi koko maanosan raunioiksi.










 Venäjän merkittävimmän oppositiojohtajan Aleksei Navalnyin kuolemasta kerrottiin perjantaina 16.2. Hän ei ole ensimmäinen eikä viimeinen Putinin vastustaja, joka on murhattu tai kuollut epäilyttävissä olosuhteissa.

Kuukauden mittaan tuli ilmi asioita, mm. siitä, minkälaisissa olosuhteissa hän joutui vankileirillä elämään. Ne kuvaukset muisttavat lähinnä oloja Stalinin kuolemanleireillä: ihmisten nöyryttämistä, alistamista, kiduttamista ja lopulta tappamista kiduttamalla. Sellainen on Suomella itänaapuri.



Oliko Navalnyi sitten parempi vaihtoehto Venäjälle, olisko hän voinut pelastaa sen maan ja tehdä siitä sivistysmaan ja oikeusvaltion, jossa demokratia toimii aidosto?    Jotkut ovat uskoneet niin, ehkä minäkin vielä vuonna 2021.

      

Helmikuun 24. 2022 muutti paljon, mm. minun suhteeni aseisiin ja tappamiseen. Nyt jopa kannustan poikaa rakentelemaan pyssyjä ja ohjuksia, jahtaamaan niillä puutarhassa piileksivää pahis-putleria ja tekemään hänestä selvää. Pojan mielestä myös hänen lapsensa täytyy tuhota.  Paha on Putin ja Hyvä on Zelenski. Niin olkoon. Katsotaan sitten myöhemmin, miten täsmennämme kuvaa.

 

Ukraina on osa poikani maailmaa samoin kuin Suomi, USA ja Vietnam. Kuvassa kaksi vuotta sitten hänelle hankkimani Pes Patron, ukrainalainen sotakoira -t-paita, joka myös hehkuttaa Kalushia. 
Se on hänelle edelleenkin vähän liian iso. Ehkä 8-10 iässä jo tulee käyttöön.

Siellä ykköskodissa törmäsimme pyöräillessämme näihin vaaleanpunaisiin ankkoihin.



Ehdimme käydä monessa kivassa paikassa tammikuun ja helmikuun aikana siellä ykköskodissa.

Nyt kun kaikki tarpeellinen tavara on tuotu tänne tai ostettu, on edessä niiden järjestely: tilan tekeminen, hyllyjen rakentelu.



Niitä hyllyjä värkätessä olen todellakin iloinnut siitä, että tuli tuotua etelästä iso kasa puutavaraa.



Pyörän virittely: korkea ohjaustanko, parempi istuin lapselle, ovat myös olleet mielessä ja tehtävien töiden listalla. Aika pitkällä jo llaankin siinä.



Myös kaverit lapsineen haluavat kokeilla pyörääni.




Lapsen vanhempana minua tosiaankin huolettaa ja välillä myös pelottaa tulevaisuus:se, minllaisessa maailmassa hän joutuu nuoruutensa ja aikuisuutensa elämään: ovatko hänen sukupolvensa suurimmat haasteet ydinsodan jälkien siivoaminen, ilmastonmuutokseen sopeutuminen vai kenties jokin muu? 

 

 

 





keskiviikko 31. tammikuuta 2024

2024 01 tammikuu - kaksi kotia





Vuosi alkoi tuhannen metrin vuoristoalueella Jonne olimme saapuneet jo joulukuussa, minä 15 päivä ja vaimo pojan kanssa viikkoa myöhemmin.

Kuten tavallista nukuimme vuodenvaihteen yli. Oikeastaan minä nukuin vain täkäläisen vuoden vaihteen yli mutta heräsin vähän ennen kuin vuosi vaihtui Suomen aikavyöhykkeellä. Sekään ei ollut ensimmäinen kerta kun niin käy. 
Taaskaan seurannut Suomen juhlallisuuksia kuin vasta uuden vuoden päivänä kuuntelin presidentti Sauli Niinistön uuden vuoden puheen. Siitä muistutettiin että hän pitää puheensa viimeistä kertaa tasavallan presidenttinä. Ensi vuonna sen pitää joku toinen ja minä olen päättänyt sanoa sanani siitä kuka se toinen on. Olin jo päättänyt että matkustan tammikuun 18 päivä Ho Chi Minh Cityyn antamaan ennakkoääneni. Olen jo päättänyt kenelle sen annan. Mielelläni olisin sen antanut naiselle mutta tällä kertaa ei ollut mieleistäni naisehdokasta joten miehelle se menee.

Näin sanon nyt tammikuun ensimmäisenä päivänä kun tätä puhelimella sanelen. Vihdoinkin olen löytänyt toimivan tavan päivittää blogia puhelimella. Myöhemmin tästä tekstistä käy ilmi se pääsinkö äänestämään ja epäilemättä sekin että mitä muuta sillä reissulla tapahtui.

Aamun valjettua lähdin pienelle pyörälenkille kuten tavallista. Iltapäivällä Erikin kanssa pari tuntia paikallisella uimahallilla, Jonne on asumuksestamme vain 100 metriä. Vaikka olin asunut alueella jo aiemmin en ollut tiennyt tällaisesta uimapaikasta. Se on yksi lisä pitkään listaan siitä miksi haluaisin asua vuoristoalueella enkä Mekong-joen suistossa tai muualla etelässä lähes merenpinnan tasolla. Siellä on minulle ihan liian kuumaa ja kosteaa. 


  Tällainen vanha mörskä meillä on  asumuksenamme. Se kuuluu vaimoni veljen vaimon äidille, joka tyttären perheineen asui tässä myrskyssä vielä seitsemän  vuotta sitten jolloin kävin täällä ensimmäistä kertaa. Silloin oli jo viereen rakenteilla isompi talo, johon he kaikki sitten tästä muuttivat.


Tämä kuvassa oleva talo ei ole se talo vaan uuden kaverin viime vuonna rakennuttama talo, joka sijaitsee alle sadan metrin päässä meiltä. Tosin sinne käveleminen tai pyöräileminen ei onnistu suorinta tietä vaan täytyy kiertää noin puolen kilometrin päähän. Talossa asuu Amerikasta takaisin synnyinmaahansa muuttanut vietnamilainen mies paikallisen vaimonsa kanssa. Hän puhuu hyvää englantia joten hänen kanssaan on kiva käydä rupattelemassa. Vielä kivempi on se että Erik pitää hänestä. Poika ei hänellekään ole puhunut mutta selvästikin nauttii hänen seurastaan ja sitten kun kotona taas puhuu kertoo miten paljon pitää tästä miehestä. Hänestä pitävät myös muut lähistön lapset sillä heitä tapaa hänen talonsa liepeillä iltapäivisin jolloin hän tekee kävelylenkkejä siellä. 


Uusiin tuttavuuksiin lukeutuu myös kahvinviljelijä pariskunta erikiä vuoden vanhempine tyttärineen. He tarjoavat netissä kotimajoitusta tilallaan. Minä varasin heiltä yhden yön joulukuun lopussa vain päästäkseni tutustumaan sillä seudulla asuviin paikallisiin.


Se olikin hyvä valinta. Erik ei tosin tule sen tytön kanssa kovin hyvin toimeen koska tämä yritti työntää häntä tuleen kun illalla lapset leikkivät nuotion ääressä. Se on hyvin tyypillistä pojalle. Hän on hyvin herkkä sen suhteen miten muut kohtelevat häntä. Sen sijaan hän ei itse huomaa sitä miten on välillä liian aggressiivinen muita kohtaan, tämä näkyy erityisesti ahdistavissa tilanteissa jolloin häneltä ei t


Heiltä voin käydä ostamassa myös vastapaahdettua kahvia sekä papuina että jauhettuna. 



Täällä meidän myrskyssä ei ole kaasuhellaa vaan sähköllä toimiva induktioliesi. Tietysti sen kaasuhellankin voisi ostaa mutta tämäkin toimii ihan hyvin jopa teräksellä espressopannulla kahvia keittäessä. Se toimii jopa paremmin kuin kaasuhella.


Aamuvarhaisella on viileä kävellä. Tammikuussa piti vielä laittaa pitkähihainen paita päälle ja pitkälahkeiset housut, legginssit tai juoksuhousut, mitä ne nyt ovat miehillä. Näin, kun lähtee liikkeelle ennen auringonnousua, minä yleensä ennen neljää. Usein olen viiden maissa tällä kirkolla, jossa on aamun hartaus siihen aikaan: puhuvat ja laulavat vietnamiksi.

Neljää päivää vaille kuukauden minä oleskelin ylänköalueella, vaimo ja poika kolmisen viikkoa.

Sitten tammikuun 18. päivä tultiin tänne ykköskotiin pakkaamaan ja viettämään kuukalenterin mukaista Uutta Vuotta.   Minä tulin Saigonin kautta, koska kävin äänestämässä Suomen presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella.  Sieltä jatkoin sitten toisella bussilla tänne ykköskotiin, jossa Erik oli jo odottamassa. 

Seuraavat päivät ja pari viikkoa olivat hurjaa pakkaamista.  Jossain vaiheessa sain myös tietää, että tet eli Uusi Vuosi ei olekaan tammikuun 22. päivä kuten viime vuonna vaan tänä vuonna se onkin vasta helmikuun 10. päivä. Ajankohta vaihtelee kuun vaiheiden mukaan kuten pääasiäisenkin ajankohta.  Olin vain tammikuun alussa katonut väärin kalenteria, kuten joskus ennenkin en vielä mielessäni elänyt uutta vuotta vaan edellistä.

Tammikuuna 26. päivä käytiin hakemassa Tero-serkku lentoasemalta. Hän oli vieraanamme myös viime vuonna. Helmikuun ensimmäisenä päivänä meidän on määrä lähteä hänen kansaan Saigoniin äänestämään presidentinvaalien toisella kierroksella  Sieltä sitten jatkamme ylänköalueelle, josta hän lentää takaisin Bangkokiin parin päivän kuluttua.  Matkat hänen kanssaan teemme yleensä yksityisellä autolla, jonka olemme vuokranneet kuljettajineen. Täällä sellainen yleellisyys ei ole kallista länsimaalais8ille.

Ensimmäisenä helmikuuta meidän on tarkoitus viedä mukanamme myös osa pakkaamastani muuttokuormasta.  Loput toivottavasti saadaan tulemaan toisella kyydillä.

Vaikka siellä ylänköalueella on öisin kylmä, jopa 15 plus-astetta, aion silti videä mukanani myös lämpöpumpun viilentämään ilmaa iltapäivisin ja iltaisin.  Olen niin jo tottunut nukkumaan sen puhalluksessa, etten ilman sitä saa kunnolla nukuttua.  Lisäksi se on hyvä olemassa poistamassa ilman kosteutta, mikä taas on hyväksi kodin sähkölaitteille, esimerkiksi niille kahdelle tietokonejärjestelmälle, jotka vien mukanani.  Tänne isoäidin kotiin jää vielä vanha huoneeni ja sinne yksi ilmastointilaite ja yksi tietokone, se vanha kannettava, jonka näyttönä on vanha 19-tuumainen.

Ylängöllä on enemmän kavereita ja muita, joiden kanssa voin puhua englantia. Myös kaupoissa on kielitaitoisempaa väkeä.  Myös Erikille siellä on virikkeitä sitä kautta, että minulla on enemmän energiaa viedä häntä paikkoihin ja leikkiä hänen kanssaan muualla kuin pienessä ilmastoidussa huoneessa. 

Hänellä ja hänen äidillään on myös ukulaisia siinä ihan naapurissa, oten tarvittaessa minulla on myös vapaus mennä kauemman, jos vain poika sallii sen. 

Pojasta on viimeisen puolentoista kuukauden aikana tullut puheliaampi ja sosiaalisempi. On vieläkin kausia, jolloin hänestä ei tule englanninkielistä puhetta, mutta vietnaminkielistä tulee.
Täällä mummolan lähellä kaikki alkoi lasten englannin kerthosta marraskuussa 2023. Eri ei tullut oikein toimeen erityisesti erään toisen pojan kanssa. Hän oli lyönyt Erikiä monta kertaa, kerran pahasti kasvoihin ja siitä poika oli näreissään. Hän ei olisi halunnut mennä sinne, mutta minä rahhasin puolipakolla.   Sen seurauksena hän sitten lopetti puhumisen välillä ihan kokonaankin. Onneksi se ei ollutkaan varsinaista selektiivistä mutismia vaan jotakin muuta. Joulun jälkeen siellä ylänköalueella tilanne alkoi korjaantumaan. Nyt puhumattomat kaudet harvenevat ja lyhenevät.

Kuun viimeisenä viikonloppuna kävimme näiden samojen kerhokavereiden kanssa ylösalaisin-talossa ja kukkapuistossa. Lapsilla oli hauskaa keskenään ja yhteiselo sujui mainiosti ilman riitelyä. Näyttää siltä, että sosiaaliset taidot vaativat vain harjoittelua ja opettelua ilman liikaa pakottamista.



Talot on tehty tiilestä, benonista, keraamisista laatoista ja metallista. Se on halvin tapa. Puutarlo tulee kuulemma paljon kalliimmaksi kuin nämä. Tällä alueella maan hinta on nyt korkealla, joten ostohaaveet on toistaiseksi haudata. Vuokraaminen alle sastasella kuussa ei ole lainkaan pha vaihtoehto.

Asumuksemme on todellakin vanha mörskä, mutta kyllä siinä vielä pienellä laittamisella asuu.

Upeat maisemat ylängöllä 1000-metrin korkeudessa. Enemmän tilaa ja ilmaa, jota hengittää, viileämpääkin.

Voidaan kulkea pyörällä ilman moottoria jopa iltapäivisin, vaikka silloinkin voi olla yli 30 astetta lämmintä.

Leikkipaikkoja on lähes kaikkialla.


Kohta koittavaa Uutta Vuotta (tet) varten kasvatetaan kukkia myyntiin talomme ympärillä. Ei ole minun projektini vaan talon omistajan ja naapureilla on omansa.
Erik auttaa kastelussa veispyssyineen.

Täällä on ilmasto viielämpi kuin etelän mummolassa, mutta iltapäivisin aurinko porottaa välillä hyvinkin kuumasti niin, että pitää siirtyä varjoon leikkimään.


Ystäviemme tilalla kasvatetaan kahvia.  Pavut paahdetaan ja jauhetaan heidän talossaan.


Välillä vielä ujostuttaa leikkipaikoilla niin, ettei puhe kulje. Kuitenkin aprempaan suuntaan ollaan menossa. En enää sanoisi, että häntä vaivaa valikoiva mutismi vaan se on enemmänkin ujoutta ja arkuutta.


Alexander Stubb oli tällä kertaa mieleisin ehdokkaani seuraavaksi presidentiksi. Melkein yhtä hyvä olisi Pekka Haavisto, mutta Stubb veti pidemmän korren, koska hän on edustavampi, kielitaitoisempi ja kansainvälisempi.  Hän siis olisi parempi täyttämään sitä tehtävää, joka presidentillä on: edustaa Suomea kansainvälisesti, tehdä pr:ää maalleen. Arvojohtajuus ja kansan yhdistäminen ovat minun mielestäni vähemmän olellisia, jäänteitä vanhalta ajalta.

Yöbussi pysähtyi kavi- ruoka- ja vessatauolle vähän ennen kuin laskeuduttiin vuoristosta alavalle maalle, joka ei ole montaakaan metriä merenpinnan yläpuolella.


Erik piirsi ohjeita ja sääntöjä. Tämä kertoo, ettei toisia saa lyödä. Jos lyö, niin tulee suomalainen poliisi ja vie vankilaan.


Atuossa matkalla hakemaan Teroa lentokentältä. Mistä lienee saanut nuo pyöreät rillit.


Leikkipaikoilla on niin edullista käydä, ettei välttämättä tarvitsisi  ostaa leluja kotiin ollenkaan.

Tet-juhla lähestyy ja katukuvaan ilmestyy entistä enemmän värejä.


Mummolasta viisi kilometriä on tämä puisto, jossa kävimme viime duonna ihan säännöllisesti.

Kavereiden kanssa käytiin talossa, jossa kaikki oli ylösalaisin, jopa vessanpöttö.



Kevät. Sitä on Uuden vuoden juhla täällä. Joka paikassa kasvatetaan kukkia.


Vanjhojen kavereiden kanssa sujuu yhteiselo ja leikki nyt jo paljon paremmin.


Poikien ei kuulu leikkiä nukeilla. Näinkin olen kuulut sanottavan myös oman lapsuuteni jälkeen. Täällä Vietnamissa perinteiset sukupuoliroolit ovat edelleenkin normi. Ja minä tietysti haluan opettaa myös poikani toimimaan noiden normienv astaisesti.